Lampi 2 process

Tämä liuska on dokumentaatio Lampi 2 -teoksesta. Levitettynä,
kaikki prosessin pienet osaset, kuin todisteet tai kokoelma löydettyjä fragmentteja. Niistä jokainen on määrittävä, tuonut jotain kiehtovaa mukanaan.

Eliel

Teksti: Helmi Nöjd

Helmi Nöjdin lähettämä kuva muistivihostaan saatesanoilla: “kirjotin aamul muistiinpanon”. 16.4.2026.

Nöjd hahmottaa teosta tekstin ja kielen muotoon. Pyrkii sisällyttämään sen kaikki elementit: tanssin, äänen, esitysmuodon, mutta tuoden esiin myös aiheita, kuten puutteen ja hetken välisen suhteen. “On mahdollista kuvitella edellinen näky”.

Samalla Nöjd löytää teoksen ja lammen välisiä yhteyksiä, sekä yllättäviä, että ilmeisempiä. Yksi suosikkikohdistani on vieläkin: “kääntyy toiseen [– –] paljastaa salaisuuden”.

16.4.2026

Taustaa

Lampi 2 -teos on saanut alkunsa monestakin, kuten olettaa saattaa. Ensimmäiset jäljet lammesta ovat merkkaantuneet 2021 kirjoittamiini runoihin ja sävellyksiin. Lampi oli paikka, joka tuntui historiallisesti klassiselta: alulta josta dramaattiset kulut lähtevät liikkeelle. Lammella tapahtui usein jotain, mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Ainakin silloin, kun ihminen sattui sinne. Tahdoin, että teoksissani lammella ei tapahtuisi mitään.

Olin juuri alkanut kirjoittaa runoja “tosissani”, ja pyrin luomaan teksteille vastinpareja musiikin muodossa. Sävelsin 22 kappaletta, jotka kiersivät lampea tavalla tai toisella, mutta joista kolmessa lampi oli selkeänä tapahtumapaikkana. Annoin niille nimet Lampi 1, Lampi 2 ja Lampi 3. Kyseisiä sävellyksiä ei voi ehkä kuvata elliptisiksi, mutta samaan tapaan, ne eivät pyrkineet liikkumaan eteenpäin. Sävelet enemmänkin viettivät aikaa. Ne soittivat usein lyhyen intron, joka keskeytettiin sillä, että joku vallitseva olosuhde jää soimaan.

Kirjoitin vuosina 2023-2024 Taideyliopistossa “puuttuvan äänen menetelmän”. Tahdoin luoda sovellettavan menetelmän, jolla kuka tahansa voisi lähestyä äänisuunnittelua säilyttäen kuitenkin itsensä. Tai ehkä jopa antamalla enemmän itsestään. Menetelmäni vastasi enemmänkin kysymykseen siitä, miten ääntä voi asettaa muuta olemassaolevaa vasten. Ja jos teoksesta puuttuu aina jotain, miten valita ne asiat, joiden puute on itselle tärkeää juuri tässä.

Olimme 2024 Johan Högstenin kanssa esiintymässä sattumalta samassa tapahtumassa Oulussa. Backstagella Johan esitti oman kiinnostuneisuutensa musiikkia kohtaan. Sitä ei tietenkään voi olla huomaamatta hänen tanssistaan, mutta kävi ilmi, että Johania kiinnostaa myös musiikin tekemisen prosessi. Oli ihastuttavaa tavata tanssija, jolle musiikin teko ei tarkoittanut kärsimätöntä odotusta. Että musiikin tekemistä ei tarvitse salata, että musiikin tekemisen voi tuoda tanssin teettäväksi. Sovimme, että voisimme yhdessä järjestää harjoitusaikaa, katsoa mitä tapahtuu.

Hieman myöhemmin 2024 syksyllä olimme koreografi Anna Maria Häkkisen työhuoneella rendezvousilla suunnittelemassa tulevaa Afterglow-esitystä Kiasmaan. Tai niin ainakin luulin. Kahvia juodessamme minulle paljastui tapaamisen tosiasiallinen syy. Anna Maria halusi rohkaista minua hakemaan Zodiakille omalla teoksellani. Hän muisti, että olin joskus kertonut haaveilevani hänen ja Johanin esiintyvän yhdessä, nyt olisi siis oiva hetki. Hakiessani Zodiakille, pohdin teoksen nimeä, puutteen menetelmän käyttämistä teoksen lähtökohtana. Pohdin tanssin käyttämistä äänen kontekstina, tilana. Yritin keksiä teoksen luonnokselle nimeä ja huomasin tiedostojeni joukosta Lampi 2 -kappaleen.